huh, olipa flunssa!

Tapaninpäivän iltana valmistauduin työmatkaa varten. Olin lähdössä Turkuun ja Tampereelle työmatkalle ja pakkasin laukkuja kiireen kanssa. Aamulla sitten junaan ja kohti uusia seikkailuja. Tapasin sellaisia ihmisiä, joita en ole ennen tavannut ja sain ainakin kaksi uutta ystävää...

Jo matkan alussa tuntui kurkkukipua vähän, mutta se ei ollut mitenkään kauheaa. Se vain paheni matkan kestäessä, mutta en päässyt lääkäriin koska kuumetta ei ollut. Buranalla ja muilla flunssatropeilla olin sitten pystyssä kaksi viimeistä reissupäivää ja uuden vuoden päivänä palasin takaisin kotiin.

Heti aamusta hommauduin lääkärille, vaikka kuumetta ei vieläkään ollut kuin pientä lämpöä. Kurkku oli aika kipeä kuitenkin. Saatoin toki syödä vielä oikeaa ruokaa ja nieleminen ja puhuminen onnistuivat kohtuullisen hyvin, joten sanoisin siis että tauti oli tässä vaiheessa aika normaali kurkkutulehdus. Lääkäri otti tulehduskokeet ja määräsi nieluviljelyyn seuraavana aamuna...

Yöllä kurkku sitten turposi äkisti niin rajusti, että soitin isän meille hätiin. En ollut varma, pitäisikö mennä sairaalaan vaiko odottaa aamuun. Päätin varmuuden vuoksi odottaa ja menin ensimmäisten joukossa nieluviljelyä otattamaan. Siitä lähtien kurkku oli niin hirvittävän kipeä, ettei se meinannut 800 buranan ja panadolin voimalla pysyä enää aisoissa. Syödä saatoin kumminkin yhä ja niinpä minut passitettiin kotiin odottelemaan nieluviljelyn tulosta. En uskaltanut nukkua yöllä täysin makuullaan, koska pelkäsin kurkun muurautuvan umpeen...

Torstaina kävin hakemassa vielä flunssaan ja kehon tulehdustilaan homeopaatilta luontaislääkkeitä, jotka vähän lievittivätkin oloa. Sain salvaa, jolla voi lievittää kaulan tulehdusta yms. Kurkkuun tiputettavat tipat taas lievittivät kipua, mutta pian nekään eivät enää auttaneet...

Perjantaina sitten sain tulokset. Päivystyksestä soitettiin ja kerrottiin että antibioottikuuri tässä nyt olisi tarpeen. En ehtinyt edes aloittaa kuuria kun kipu alkoi yltyä sietämättömäksi ja tuntui, että kurkku on täysin tukossa. Kaikki mitä yritin niellä nousi nenään ja korvakäytäviin eikä mennyt enää alas ollenkaan... Siispä päivystykseen taas =) Huom! kuumetta tässä vaiheessa oli vasta noin 38.

Päivystyksessä otettiin uudelleen tulehdusarvot yms. ja totesimme yhdessä niiden nousseen keskiviikon 17 nyt perjantai-iltaan 186. Tulehdus siis oli tosi hyvässä vauhdissa. Lääkäri katseli kurkkuun ja epäili kurkkupaisetta. Puhe ei oikein onnistunut ja olo oli TUSKAINEN =(

Niinpä sitten päättivät ottaa minut sairaalaan. Yön pimeinä tunteina päivystyksessä yritimme vitsiä vääntäen puhkaista kurkussani olevaa paisetta. (Puudutusaineeseen on muuten lisätty banaanin makua lapsia varten, totesin ilostuneena.) Mitään ei saatu saaliiksi koskapa paise ei ollut "kypsä". Oli se kokemus. Kurkkua puudutettiin monen sentin mittaisella neulalla ja puhkottiin kirurgin veitsellä! =) huh.

Viettelin viikonlopun osastolla iv-tiputuksessa saaden antibiootteja ja nukkuen ja syöden ja juoden. Nukuin sikeästi ruokailusta toiseen ja heräilin pääasiassa vian syömään tai jos joku tuli käymään. Eilen, maanantaina sitten kotiuttivat minut ja nyt ei tarvi enää edes kipulääkkeitä. Onpa hassu olo, kun ruokakin menee oikeaan osoitteeseen eikä seilaa enää nenässä tai korvissa! =)

Kyllä ihmetyttää vieläkin, että ei sitä kuumetta ollut tai ylipäänsä kovin sairasta oloa kivusta huolimatta ennenkuin aivan tässä viikon loppu puolella! Silloin kunto suorastaan romahti. Tunnollinen työntekijä, menee sairaalaan perjantaina ja on kotona taas maanantaina =) Kaksi päivää sain sairaslomaa vielä, joten nyt on aikaa istua koneella ja kirjoitella ihan muutakin kuin pelkkiä työjuttuja!