Kuten viimeisestä viestistä voi aistia, joulutunnelma on ollut hukassa meidän talossa. Se oli hukassa vielä eilen, mutta tänään se ei enää ole. Olen miettinyt, mitä joulu minulle merkitsee, se ei merkitse lahjoja, ei koristeita ei mitään sellaista, josta olen jouluni aina ennen rakentanut.

Tänä vuonna joulusiivous oli myöhässä, koristeet laitettiin minimaalisessa määrin ja kuusen koristelivat pojat kahdestaan. Ennen minulle on ollut tärkeää, että koti on hieno, nyt sillä ei ollut väliä. Lahjoja meillä on tänävuonna vain pieni määrä johtuen ehkä osaksi siitä että yksinkertaisesti ei ole varaa ostaa kauheita kasoja ja toisaalta siitä että tahdon opettaa lapsilleni jotain muuta...

Joulutunnelma oli siis hukassa vielä eilen ja se kiukutti, mutta se sai myös katsomaan sydämeen ja miettimään mikä minun jouluni on?

Eilen koristellessa kuusta sain jo aavistuksen, katsoin miten lapset tunkivat kaikki mahdolliset pallot ja hörtteet oksille ja askartelivat latvatähden. Piparkakkutalokin valmistui veljesrakkauden vallitessa ja olohuoneen pöytä sai joululiinan ja enkelikellon. Jotenkin sydämessä alkoi lämmetä ja aavistelin jo tulevan jouluni tuntua. En minä itselleni tätä rakenna, minä rakennan tämän lapsilleni ja nähdessäni 3,5 vuotiaan pikku tontun hyppivän täällä kotona tonttulakki kilisten sydän lämpenee väkisinkin!

Tänä aamuna lapsen nukkuivat vielä ja hiivin autotalliin paketoimaan ne muutamat lahjat joita olemme ostaneet. Sain rauhaa ja hiljaisuutta jota kaipaan. Aamun jälkeen kuuntelin pari lempijoulualuani (Oi Joulyö, Joel Hallikaisen Joulurauhaa ja Sydämeeni Joulun teen... ) Ja mietin miten voisin ystäviäni muistaa, kun omassa sisimmässä ei oikein jouluvalot loistaneet niin kirkkaana kuin monesti.

Teinkin sitten ihan oman näköisen jouluviestin, sen perimmäinen sanoma oli, että kaikesta muusta voin jouluna luistaa ja livetä mutta Ystäviä ja Rakkaita tahdon rakastaa tänäkin päivänä parhaani mukaan sydämen pohjasta. Siinä lähettäessäni viestiä löysin puhelimesta todella monta numeroa, joiden kohdalla sydän lämpeni ja hymy oli huulilla. Mieleen tuli näiden ihmisten persoonallisuus ja sielun silmin ajattelin mitä tämäkin ihminen viestiini tuumaa. Tajusin kiitollisena, miten monta upeaa ihmistä saan pitää lähelläni ja miten todella tunnen yhteenkuuluvuutta ja rakkautta kymmeniä läheisiäni kohtaan.

Saadessani vastauksia takaisin, jouluvalot vihdoin kirkastuivat myös meidän kodissa. Niin rakkaita, iloisia, onnellisia, minulle suunnattuja vastauksia sain.

Minun jouluni tekee rakkaus läheisiä kohtaan! Se ei tule niinkään maallisesta tavarasta, lahjoista, lauluista, sitä ei voi mitenkään keinotekoisesti valmistaa eikä millään juhlahumulla luoda. Se tulee siitä, että saan osoittaa omanlaista rakkautta ja hyvää tahtoa ihmisille joista todella välitän ja se tulee ennenkaikkea siitä että saan ottaa samanalaista välittämistä vastaan! Tällainen joulu ei maksa mitään kenelekään, meillä jokaisella on joku jolle voimmme osoittaa hyvää tahtoa ja joku jolta sitä voimme ottaa vastaan. Jos olet yksinäinen, voit tehdä sen luonnolle, eläimille tai ihan oudolle ihmiselle. Hymyileppäs sydämestäsi kaupan kassalla tai kirkossa vieressä istuvalle ja ota vastaan se ilo, rakkaus ja hymy vieraan ihmisen silmistä!

Jouluiloa kaikille!