No niin, nyt on tietty sykli menty läpi. Eilen haettiin kolme tyttögerbiiliä meiltä, joten enää ei ole väen tungosta. Vauvaset tuli luovutusikään ja siirsimme myös poikavauvat omaan terraarioonsa. Korotettu kaksikerroksinen asumus on ollut hyvä, joskin olen jo ehtinyt hankkimaan kakis vanhaa akvaariota kodeiksi hiirulaisillemme. Tuntuu, että halaumme tarjota tilaa ja hyvät olot heille. Silti olemme väsänneet molempiin koteihin kivat syömäalustat vähän korkeammelle. on vaivaton syöttää hiirulaisia ja toisaalta ruokapaikka pysyy puhtaana.  =)

Pitäisi jotenkin saada väsättyä joku kuva tänne sivuille,! =)

Meillä oli lehdessä ilmoitus gerbiilibvauvoista ja kysyjiä oli niin paljon, että päätimme jatkaa projektia vielä toisella poikueella talven mittaan. Saa nyt nähdä, missä vaiheessa saamme idean toteutettua, mutta varmaankin ennen Joulua luovutamme vielä toiset hiirulaiset uusiin koteihin. On ihanaa tehdä pieniä tyttöjä ja poikia onnellisiksi, kun he saavat lemminkin ja pidän uusien omistajien ohjaamisesta! =) TÄMÄ ON KIVAA!!! Olisikohan tämä Ekoäittän kenneli =) ?

Äidin (meidän poikien mummu) luokse oli sitten loppuviikosta syntynyt sekarotuisia koiranpentuja 5 kpl, että ei me näistä vauvoista pitkälle päästy. Meillä pojat kärttää kokoajan katsomaan niitä, mutta vielä pitä odotella että saavat rauhassa ensin kasvaa vähän ja tottua uuteen maailmaan. Ehkä äitikoirakin häiriintyy vähemmän uteilaista kun odotellaan pari viikkoa.

jotta eläinasiaa nyt varmasti tulisi kaikille yli hilseen ja sietokyvyn, kerrottakoon tässä nyt vielä. että toissapäivänä aloitin jälleen ratsastustunnit. Se oli aika järkky kokemus. Olen ratsastanut noin 4 vuotta sitten säännöllisesti tunneilla ja aika vaativillakin sellaisilla. Nyt sitten mentiin kokeilemaan vähän helpommalle tunnille ihan tuon tauonkin takia ja voi köhnä... En meinannut pärjätä edes siellä! MITEN VOI NELJÄSSÄ VUODESSA TASO LASKEA NIIN PALJON!

En saanut hevosta liikkumaan, en ravaamaan, en laukkaamaan. Vasta lopputunnista tuntui että jotain yhteistä säveltä olisi löytynyt. Olisi pitänyt potkia ja lyödä raipalla, koska taidot liikuttaa ja ajaa eteenpäin oli NIIIIIN ruosteessa. En halua olla väkivaltainen, haluan OSATA! Ihan hirvittävää... Silloin, kun varasin tuota tuntia ajattelin, että en ainakaan halua mennä sellaiselle tunnille vakkariksi, missä ei hevoset pysy ravissa/laukassa ja on tylsää odotella että JOKU MUU saa laukan nostettua kerta toisensa jälkeen uudelleen, Niin nyt olen kai koko tunnin surkein esitys! HÄVETTÄÄ JA LUJAA =) Mistä nämä vaikeudet ilmestyivät??? Tällaista ei ole tapahtunut koko aikuisratsastajaurani aikana ja on se kumminkin ihan kohtuullisen kokoinen ura... (en ole ihan aloittelija kumminkaan, vaikka nyt täysin aloittelijan taidoilla...)

Ainoa asia, mistä voin olla iloinen tuolta tunnilta, on se, ettei takapuoli palanut karrelle, kuten joskus on käynyt. (ratsastamisen herkumpi puoli)

No, ei auta kun jatkaa vaan, ehkä jonain päivänä taas osaan edes jotain. Hevonen oli kumminkin ihan Ok. Kiva ja kärsivällinen... Minunkin kanssani =)

Iloista viikonlopun loppua kaikille! =)