Aikojen alussa kun maa oli vielä nuori, ei ilmakaan väreillyt vaan sen henki oli hyvin liikkumaton. kun maa oli vielä nuori, ei puissa humisseet lehdet eikä meren pinnalla nähty aallon väreitä muutoin, kuin jos jokin suuri kala hyppäsi komean kaaren vedestä ja sukelsi pärskähdellen taas meren syvyyksiin.

Kaikki sujui hyvin näinkin. kunne kerran eräässä trooppisen alueen metsässä kaksi apinalaumaa törmäsivät toisiinsa. Apinat olivat normaalisti hyvin lupsakoita ja iloisia otuksia, jotka riippuivat pitkillä käsillään oksalta toiselle ja söivät päivät pääksytysten banaaneja ja herkullisia puiden oksia ja lehtiä.

Nyt nämä kaksi laumaa kuitenkin häiriintyivät toisistaan ja ne aloittivat hurjan riidan. Ne kirkuivat ja irvistelivät toisilleen ja heijasivat toistensa lomassa aiheuttaen suurta kaaosta ilmaan. ilma suorastaan täyttyi huudoista ja kirkumisesta. Pikkuhiljaa sekasorto sai myös ilman hengen suunniltaan. Se meni niin suunniltaan että syntyi pieni pyörremyrsky. Apinat eivät lopettaneet vieläkään vaan myrskyn oli jatkuttava ja jatkuttava.

Pian myrsky olikin niin vahva ja voimakas, ettei se enää pystynyt mitenkään pysähtymään. SE viuhtoi puhurin lailla ympäri metsää ja lopulta lähti ympäri maapalloa. Myrsky sai vain voimaa enemmän ja enemmän omasta vihastaan. Mikä nyt neuvoksi? Meret kuohuivat ja metsää kaatui. ELäimet ja ihmiset olivat suunniltaan, koska eivät olleet milloinkaan aiemin nähneet mitään vastaavaa!

Silloin myrsky osui pieneen kylään jossa asui pieni tyttönen. Kylässä ihmiset olivat varsin avuliaita toiselleen ja huolehtivat myös luonnosta. He tekivät kaiken yhtistyöllä ja elivät täydellisessä sovussa keskenään. Nyt myrsky siis meni puhaltamaan puhuriaan tähän kylään.

SE ei voinut olla näkemättä kylän ihmisiä ja kun sen katse liimautui tähän pieneen tyttöön, joka autteli äitiään iloisena , se alkoi laantua. Sen viha kerrassaan katosi ja sen teki mieli kutitella lempeästi tytön poskea ilmanvirrallaan. Ja niin ilman henki tekikin. Myrsky loppui ja tilalle tuli lempeä tuulen viri. Kyläläiset pitivät siitä. Ja niin piti ilman henkikin.

SE läksi kiertämään maapalloa tutkaillen ihmisiä ja eläimiä. Väliin se näki kylläkin riitoja ja rumaa käytöstä ja aina silloin se nostatti vähän tuimempaa puhuria, mutta onneksi maasta löytyi myös ihania ja lempeitä asioita, jolloin ilman henki saattoi muuttua taas leudoksi ja lempeäksi.

Ja niistä ajoista lähtien on maan päällä ollut tuuli.