2019-08-04T16:50:30+03:00 Blog Integration Feed Generator https://aisis.vuodatus.net/ aisis https://aisis.vuodatus.net/

Noin kolme viikkoa sitten löysin kirjoilleni oivallisen kustantamon. tekstejä on pöytälaatikossa enemmänkin, mutta päätin aloittaa tästä Kuolema on ikuinen elämä kirjasta... Kustantamo lupaa nopeaa toimintaa ja vaikka maksan palvelusta 99 euroa, on se mielestäni tällaiselle jokapaikan höylälle oikea paikka. En jaksaisi odottaa 6-9 kk jonkun kustantajan kanssa, joka lukisi ja pohtisi ja sitten vasta päättäisi, kustantaako kirjaa. Minun mentaliteetilla on saatava valmista vähemmällä!

Saikin ensimmäisen uunituoreen kirjani käteeni nyt tämän viikon maanantaina ja totesin, että lay outissa oli kaksi törkeää virhettä. (oma moka, itse tein sen)

Olen kolme päivää yrittänyt ladata kirjaa tuonne pod-kustantamoon. minun koneella on ollut joku vika ja se ei ole onnistunut. Tietokoneet osaavat tehdä ihani haamuvikoja ihan itsekseen ilman mitään näkyvää syytä. ne on erityisen hankalia silloin, kun tarvisi oikeanlaista toimintaa!

Nyt VIIMEIN sain kirjan ladattua ja se onnistui lopulta moitteettomasti.

Kirja tuli myyntiin nettikirjakauppoihin tänään, joten oli ihan viimeinen hetki saada tämä uusi korjattu versio kehiin.

Nyt sitten voi rentoutua ja odotella. ensiviikolla kirja tulee joulumainoksiin ja ylipäänsä kirjakauppojen tiedostoihin ja ulottuville. Aika hauskaa muuten, miten kaksi eri kauppaa voi määritellä sen hinnaksi niin eriä. Muistaakseni book plus pyytää kirjastani 19.90 ja suomalainen 25!

Jännittää nähdä, kuinka moni kirjasto tilaa kirjani ja meneekö sitä nyt joulun alla kaupaksi.

Teos on muuten nähtävillä www.rakkaudentahti.net ja sieltä palvelut - > uutuuskirja. Kriitikot saa omat painoksensa ilmaiseksi =)

Kyllä nyt voi uni maistua. Tällä viikolla olen viimeistellyt monta isoa työtä. Ensinnäkin perhevalmennusprojektin viimeinen kerta pidettiin maanantaina, sitten sain vanhat kirjanpidot järjesteltyä. Lappuja oli aina vuodela 2004 saakka. Samaan syssyyn järjestin myös tietokoneen tiedostot, poltin varmuuskopiot ja sen sellaista. Lisäksi sain kotona paikat kuntoon ja liiat romut kirpputorille. Nyt tämä kirja ja huomenna lisää loppuun saatettavia töitä. Pääsen perjantaihin mennessä vielä kolmesta roikkuneesta hommasta eroon...

On ihanaa välillä saada tätäkin puolta aikaiseksi. Olen aivan liian hyvä roikuttelemaan hommia. En vain saa itseä niskasta kiinni ja sitten lopulta alkaa ahdistaa aivan kauheasti, eikä uni tule, kuten tänään ja tällä viikolla.

Irtipäästäminen on sitten ihanaa, tulee niin puhdas ja keventynyt olo, kun viimein saa asioita valmiiksi. Toivottavasti uusi elämäni nyt onnistuu ja hektinen luonteeni taipuisi pitämään paprut ja tekemiset ajan tasalla. Se olisi rentouttavaakin...

Omassa elämässä kuohuu myös. Isä on sairaalassa ja huoli hänen pärjäämisestään tietysti kalvaa mieltä. Hänet leikattiin viime viikolla, mutta voimat on vähissä vieläkin. Toipuminen vaatii aikaa. Itse tahtoisin käydä vaikka joka päivä katsomassa, mutta kun toinen on voimaton, ei voi tunkea aina sinne. Se voisi aiheuttaa jopa takapakkia, jos jatkuvasti on joku koputtelemassa oveen. Sitten sitä miettii, kumpi olisi parempi. Kuitenkin pitää yhteyttä päivittäin, ettei toinen tuntisi itseään yksinäiseksi, vaiko antaa olla rauhassa ja käydä vähän vähemmän. Hän on itse toivonut rauhaa tähän vaiheeseen. Sitä kai on kunnioitettava. Kai sitä sitten voi olla apuna, kun hän itsekin jaksaa paremmin.

Lupasinkin tehdä ruokaa ja siivoilla ja kaikkea passaamista sitten, kun hän kotiutuu. Pyysin välillä meillekin joksikin aikaa. HEh, tämä meidän koti on sellainen kotisairaala. Ensin keväällä äiti oli täällä toipumassa leikkauksesta ja nyt kutsun isää lepäämään. Kyllä meillä lepääkin. maalla koko talo, ihana takka jossa voi poltella puita ja saada tunnelmaa. eläimiä on kaverina ja hiljaisuus käsin kosketeltavaa silloin, kun lapset ei mekasta talossa. Tilaakin löytyy. Itse majaillaan yläkerrasa ja alhaalla on Jimillä huone sekä sänky, johon voi majoittaa satunnaisen kulkijan =)

Mielelään sitä omia vanhempiaan autaakin. Ei vaan olisi vuosi sitten vielä osannut suunnitella, että tällainen elämänvaihe tulee näin pian. En osannut varautua, että omat vanhemmatkin ovat haavoittuvia. Vaikka sitä aina näkee, että heissäkin on vanhenemisen merkkejä ja sairauksiakin, niin silti en jotenkin osannut odottaa vielä, että pitäisi kantaa huolta. Se on raskasta. Oma naamakin on kuin haamulla ja huoli näkyy ihosta ulos.

On oikein pitänyt tsempata itsestä huolehtimista!

Heh. nuorempi poikani ilmoitti, ettei sitten mene katsomaan pappaa sairaalaan. Syy oli tämä: Jos ihminen menee sairaalan ovista sisälle, niin ne sairaanhoitajat katsoo, että tuli potilas.... Sinne ei siis voi mennä. =)

Niin kai sen voi olla. Parempi pysyä kotona. Perjantaina on halloween ja poikia pitää käyttää karkki tai kepponen kierroksella. Odotellaan postista arpivahaa ja verta. Ehkäpä kerron sitten enemmän kuulumisia.



]]>

2008-10-29T23:54:00+02:00 2019-08-04T16:49:04+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2008/10/kirjailijan-arkea aisis https://aisis.vuodatus.net/

Sammakko käyttäytyi aika oudosti. Välillä se ryömi pitkät koivet oikosenaan pitkin hiekkaa ja välillä se jä lyyhöttämään kuin kuollut. Arvelin, että sillä on joku vaiva. Pojat vetivät saappaat jalkaan ja juoksivat pihalle sammakkoa katsomaan. Siellä he takapuoli pystyssä tutkivat sammakon vointia ja pian minulta pyydettiin astiallista vettä. Diagnoosi oli kuiva nahka. Sen takia kuulemma sammakko ei voinut jatkaa matkaansa vaan kärsi lähes kuolemankielissä.

Sammakko sai niskaansa 3 litraa hanavettä ja taisi se saada sitä mahankin puolelle. Ei mennyt aikaakaan kun se jo ryömi taas vähän matkaa eteenpäin ja sitten se otti pari loikkaakin. En tiedä, elpyikö tämä kurnuttelija vesikasteesta, vai mikä tuli, mutta hetken kuluttua se loikki iloisesti jo nurmikolla. Pojat olivat varmoja sankaruudestaan. Vedellä ja neuvokkaalla toiminnalla täytyi olla joku vaikutus sammakon virkistymiseen...

Minä taas jatkoin aamukahveja kurkku kipeänä. MEillä ollaan oltu flunssassa. Itselleni puhkesi angiina jälleen kerran kuluneella viikolla ja yöt on menneet enemmän ja vähemmän painajaisia katsellessa. Mietin tässä, kuinkahan kamala operaatio mahtaa olla aikuiselle risojen poisto nielusta? Angiina kun on aika tuttu juttu meillä eikä se tahdo oikein kiltisti mennä ohi.

Sen verran on taudista ollut hyötyäkin, että olen saanut rästihommia hoideltua sitä mukaa, kun olen sairastanut. Perjantaina lähti tavarat autotallista kierrätykseen ja tänään olen vaihtanut olohuoneeseen ja keittiöön verhoja.,.. Kröhöm. Tein 5 metrisistä kantoliinoista kivat verhot molempiin huoneisiin. Kantoliinoissa on monesti tosi ihanat värit ja nehän voi myydä vielä liinoiksi, jos sattuu kyllästymään niiden katselemiseen!!!
]]>

2008-09-20T16:49:00+03:00 2019-08-04T16:49:06+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2008/09/sammakon-parantamista-ja-angiinaa aisis https://aisis.vuodatus.net/

Vuosi on ollut kova. Töitä on ollut aivan yli kylkien joten siinä mielessä ei ole ollut edes aikaa ajatella kirjoittamista. Kirjoitin toista blogiakin hetken aikaa, tammikuusta saakka, mutta jostain syystä sekin on jäänyt vähille viimekuukausina...

jostain syystä.... huh.

Kevät alkoi hurjasti. Entinen hyvä koulukaverini kuoli äkillisesti aivan vapun kynnyksellä. Hän oli vähän yli 30-vuotias, mutta niin vain löytyi kehosta heikko kohta ja niin sitä miestä vietiin. Hänellä oli merkittävä osa elämässäni sairaanhoitajakoulun aikana. Istuimme monet kerrat neljästään tai kolmestaan koulumme naapurissa uimahallin kahviossa juttelemassa tuntikausia elämän syviä asioita. Moni muu ystävä ei ole tiennyt ajatuksistani niin syvällisesti kuin Hän ja tietystin ne kaksi muuta, jotka kanssamme istuivat kahvilla. Oikeastaan sairaanhoitajakoulun aikana kasvettiin kai ihmisinäkin todella paljon juuri noiden kahvikeskustelujen kautta. Nyt tämä rakas ystävä on poissa. Kävimme haudalla toisen hyvän ystäväni kanssa. Onneksi ehdimme vielä kerran tavata ja viettää iltaa ja päivittää kuulumiset, muutoin olisi jäänyt vieläkin tyhjempi olo...

Äitini kävi Toukokuussa leikkauksessa ja auttelin häntä toipumaan kesäkuulle saakka. Työt tietysti jäi vähän vähemmälle, mutta se oli vielä suunniteltua se. Samaan aikaan löysin uuden miesystävän ja hänen kanssaan kului aikaa puhelimesa tuntikausia. Onneksi minulla on Soneran ilmainen linja jonka jaoin hänen kanssaan, muuten olisi tullut suhteen alku kalliiksi! Kaukosuhde, sitä saa mitä tilaa!

Mutta sitten Toukokuun lopussa tapahtui jotain muutakin. Ensin edesmenneen isäpuoleni hyvä ystävä kuoli syöpään. Tämä oli kova isku meille, koska tämä ystävä oli meillekin läheinen. Viikon sisällä tapahtui toinenkin läheisen ihmisen kuolema. Ja kahden viikon sisällä vielä yksi! Lapsuudesta saakka tuttuja ihmisiä lähti ympäriltä kerralla kolme. Ja nämä kaikki olivat olleet varsinkin lapsena kanssani enemmänkin tekemisissä. Elämä tuntui aika näytelmältä hetken aikaa. Oli hautajaisia ja surukodeissa vierailuja ja kukkien ostoja ja muistokirjoituksia.

Samaan aikaan isän terveys alkoi reistailla ja oikeastaan se reistailee vieläkin. Loppukesä meni sitten hänen kunnostaan huolehtiessa. Mietin, olen tullut vanhaksi koska omat vanhempani saa kroonisia sairauksia....

Parisuhde onneksi syventyi syvenemistään ja nyt kolmen kuukauden jälkeen voin sanoa olevani onnellinen. Uusi ystävä asuu edelleen kaukana ja kaukosuhde tästä taitaakin tulla. Molemmilla on elämät niin keskittyneet jo omille uomilleen, että kestää pitemmän aikaa tehdä kurssin muutoksia. Minulla asuu molemmat lapset täällä Simon seudulla, joten en voisi muutenkaan lähteä maailmalle... Talo on isältä "peritty" ja siitäkin on pidettävä huolta!

Mutta onneksi olen tottunut matkustamaan. Tammikuusta lähtien olen ollut Helsingissä noin 1 viikon kuukaudesssa, joten ajatus muualla olemisesta säännöllisesti ei rasita paljon, ei ainakaan liikaa. Itseasiassa voisin sanoa, että matkustelu on jonkinlainen haavekin, joten ehkä tästä se oma tyyli löytyy...

Tässä on nyt alkajaisiksi vähän kuulumisia. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta kello on taas yksi ja kaksi ja nukkumaan pitäisi entää. Kaikille teille, jotka eksytte blogiini nyt mainostan kuitenkin sitä mahdollisuutta, että jatkossa voi (huom voi) täältä löytyä hieman tiheämpään tahtiin tekstiä... uuttakin =)

Hyvää yötä nyt kaikille. Pysytään maisemissa!
]]>

2008-09-01T23:32:00+03:00 2019-08-04T16:49:08+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2008/09/paljon-on-vetta-virrannut aisis https://aisis.vuodatus.net/

Olipa kerran kotilo joka asusti tiukasti kuorensa sisässä. Se ei ollut milloinkaan uskaltautunut kuoren ulkopuolelle vaan lymyili pimeässä peläten ja täristen. Se pelkäsi olevansa ruma ja kömpelö ja se ajattelin, että muut nauraisivat sille taatusti, jos se tulisi kuoren ulkopuolelle.

Eräänä päivänä kotilon luokse tuli toinen aivan samanmoinen kotilo, mutta tämä toinen oli rohkea. Se oli elänyt koko elämänsä katsellen maailmaa ja tutkaillen ympäristöään eikä se pelännyt yhtään olla kuorensa ulkopuolella. Tietysti tämä toinen kotilo kiinnostui ujosta kotilosta silllä noilla main ei ollut ylipäänsään kotiloita kovin runsaasti.

Tämä uusi kotilo oli kulkenut paljon ja se kaipasi ystävää. Niinpä se asettui ujon kotilon viereen ja alkoi kysellä ujolta kotilola niitä näitä. Se oli aivan, kuin ei huomaisikaan ujon kotilon piiloa ja jutteli aivan tavallisia asioita vaan.

Ujo kotilo huuteli kuorensa uumenista milloin mitäkin, se piti kyllä kovasti uudesta kaveristaan. SE vaan ei uskaltanut edes tulla ulos katsomaan minkälainen tämä oli. Pimeässä oli niin turvallista olla.

Kaikki jatkui tällä tavoin hyvin pitkän aikaa kunnes sitten eräänä päivänä heidän keskustelunsa kävi kovin kiivaaksi. Tämä uusi kotilo oli kyllästymäisillään toisen kuoren sisälle huutelemisesta ja meinasi jo kääntää ystävälleen selkänsä ja kävellä pois.

Silloin ujolle kotilolle tuli hyvin suuri hätä ja se unohti täysin olevansa ruma ja kömpelö ja se ryömi lujaa ulos kuorestaan aivan niin pitkälle,että paljasti itsensä täysin kaikille. JA mikä ihmetys se olikaan! Sen selässä oli kaunein ja harvinaisin kotilonkuvio mitä ikinä oli nähty eikä se ollut ollenkaan kömpelö. Sen ystäväkini pysähtyi paikoilleen ja unohti heti aikeensa poistua paikalta.

Kaikki eläimet tulivat ihailemaan tätä ujoa kotiloa joka oli viimein tullut ulos kuorestaan ja kilpaa kaikki kehuivat sen kauneutta. Ja kovin upea se olikin.

Siitä päivästä lähtien ujo kotilo on vaivatta liikuskellus sekä kuoressaan että sen ulkopuolella. Se muistaa, miltä tuntui elää pelkässä pimeydessä eikä siitä tullut yhtään ylpeä vaikka se näki omat kuvionsa itsekin. Sen lisäksi sillä on yksi hyvin harvianislaatuinen ystävä ja nyttemmin tuohon metsään on tullut lisääkin kotiloita koska kaikkialle kiiri tarina noista harvinaisista kuvioista ja kaikki muut kotilot halusivat tietysti päästä näkemään ne.

Ja arvatkaapas mitä. Ujo kotilo ei ollut enää ujo ja se pystyi aivan hyvillä mielin raitojaan esittelemään!

-Sen pituinen se-

]]>

2008-03-16T18:18:00+02:00 2019-08-04T16:49:10+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2008/03/ujo-kotilo aisis https://aisis.vuodatus.net/

Olipa kerran kansa, joka asui suuren vuoren laella. Vuori oli korkea ja sen huipulta näkyi hyvin pitkälle. Ihmiset viettivätkin monta auringonlaskua katsellen kaukaisuuteen ja kertoillen toisilleen tarinoita siitä, mitä maan äärissä oli.

Tarinat olivat niin huikeita, että kansa unohti kokonaan mitä sillä oli. He unohtivat kertakaikkisesti, miten onnellisena he elivät ja pian kaikkia vaivasi syvä tyytymättömyys ja ärtymys, koska tarinat kaukaisista maista olivat niin kauniita. He olivat alkaneet uskoa omiin mielikuvituksen tuotteisiinsa ja jopa väittivät joitain kertomuksia todeksi.  Aina joku tunsin jonkun jonka kaukainen sukulainen oli varmasti ollut hyvin rohkea ja käynyt tuolla kaukana, mihin muut eivät milloinkaan päässeet.

Tällaista jatkui pitkään ja pian kansalla oli tylsää ja arkista pääosan päivää. He eivät enää kyenneet näkemään toisiaan saatikka itseään yhtään kauniina ja heidän vuorensakin oli vain vuori, jolla oli pakko asua niin kauan, kun ei päästy tuonne kaukaiseen ihanaan  satumaahan.

Tämän kansan onni oli kuitenkin heidän lapsensa. Lapset näet ihmettelivät, miksi he asuivat niin tylsässä paikassa ja heillä ei ollut aikuisten rajoittuneisuutta. Ajan mittaan he leikkivät yhä alempana vuoren rinteillä mielikuvituksessaan seikkaillen yhä lähemmäs kaukaisia maita. Ja vielä pidemmän ajan mittaan he samosivat pidemmälle ja pidemmälle tuonne tuntemattomaan maahan ja muu kansa seurasi heitä perässä. Tämä kansa muutti kokonaan pois vuoreltaan, koska he halusivat nähdä mitä satumaassa oli ja nyt he uskoivat lasten voivan johdattaa heidät perille saakka.

Jotkut jopa uskoivat että lapset olivat Jumalolentoja ja alun perin tulleet satumaasta heitä hakemaan.
Niin tuo kansa vaelsi ja vaelsi ja teki monenlaisia konnankoukkuja löytääkseen satujensa maan. He kulkivat hyvin kauas ja vielä hyvin pitkälle sen jälkeen ja lopulta heidän edessään oli ihmeellinen vuori. SE oli korkeampi, kuin he olivat ikinä nähneet ja sen huippu oli kauniiden pilvien peitossa.

Nämä ihmiset olivat taivaltaneet hyvin pitkään ja osa heistä oli tullut jo hyvin vanhoiksi matkallaan. Osasta oli aika jättänyt ja osa syntynyt matkan varrella. Ei siis ihme, etteivät he enää tunnistaneet omaa vuortaan omakseen vaan kapusivat sen päälle luullen löytäneensä jotain satumaista.

Sinne kansa päätti muuttaa asumaan. Vuori tuntui niin ihanalta, että he ristivät sen taivaalliseksi kodiksi ja erityisesti he olivat tyytyväisiä siitä, että sen laelta saattoi katsella kauas kauas ja nähdä kaikki ne tavalliset maat ja mannut, jotka eivät milloinkaan olleet sen vuoren veroisia.

Niin he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka. He olivat tyytyväisiä vuoreensa ja näkivät toisensa aivan erityisinä juuri sen takia, että he uskoivat nyt olevansa harvinainen valittu kansa, jonka lapset olivat johtaneet suureen satumaahan. Sinne, mistä heidän esi-isänsä olivat vain osanneet kertoa tarinoita. Ja niinhän he tavallaan kyllä olivatkin.
]]>

2008-02-16T11:06:00+02:00 2019-08-04T16:49:12+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2008/02/onnen-etsimisesta aisis https://aisis.vuodatus.net/

Kyky olla hiljaa paikallaan voi olla eräänlainen mittari siitä, kuinka stressaantunut on. Ainakin itsellä tämä toimii niin, että mieli ei tahdo hiljentyä millään, jos turhat tai tekemättömät asiat kuormittavat liikaa. Sisäinen rauha on silloin järkkynyt.

Sana meditaatio on monelle vieras ja pelottava. Siitä voi tulla mieleen paikalleen jämähtänyt tiibetiläinen guru, jonka jalkojen lihakset ovat jo surkastuneet tiettyyn asentoon, toisaalta se voi olla jotain, joka sisältää yliluonnollisia harjoituksia tai sitten se voi olla hiljentymistä, aikaa itselle.

Minun meditaationi on mielyttävää musiikkia, tuttu tuoksutikun tuoksu, tuttu tuoli ja meditaatiotyyny, jonka otan syliin. Istun tuoliini ja katselen tuoksutikun savun kohoamista kohti kattoa. Savu menee kiekuroille, kun hengityksen tuoma ilmavirta sattuu siihen. Keskityn olemaan hiljaa ja kuuntelemaan sisintä; mitä minulle kuuluu?Olen minä ollut meditaatioryhmässäkin, mutta nyt hiljentyminen tuntuu luonnollisemmalta tehdä yksin.

Nykypäivänä tunteet tahtovat jäädä huomaamatta. On niin kiire, ettei oikeasti ole aikaa kuunnella sisintään, miltä minusta missäkin tilanteessa tuntuu. Ei ole aikaa analysoida, miksi niin tuntuu ja pian kaikki onkin yhtä ahdistusta joka salpaa hengitystä. Meditaatio on minulle hyvä tapa purkaa tätä tukkoa pois. Annan tunteiden nousta pintaan, annan itselle luvan ja aikaa tuntea niitä. Keskityn, kuulen, tunnen ja tarkastelen. Joskus suljen silmäni ja annan sydämeni kuljettaa minut mielikuvien maailmaan. On ihanaa katsella kuvia, jotka nousevat hiljaisuudessa sisimmästä. Ne ovat kuin valveunia, kertomuksia alitajunnasta.

Joskus tapahtuu oivalluksia, kun antaa asioiden purkautua mielen päältä pois tällä tavoin. Sisimmästä nousee voimallisesti uusia huomioita tai sanoja. Joskus hätkähdän itsekin, todellako ajattelen näin? Tuntuu hyvältä tiedostaa omaa sisäistä maailmaa. Alitajunta on varasto, johon nämä asiat tallentuvat ja josta ne kumpuavat. Ne nousevat sieltä, tahtoi tai ei. Ne nousevat painajaisunina, pelkona ja vaikka kipuna. Voivat ne nousta myös positiivisina asioina. Itse voi vain valita, tahtooko katsella niitä keskittyneenä, antaen luvan, isestään jotain oppien vai tulevatko ne vain sitten kun tulevat -sopivan ärsykkeen sattuessa, sopivassa tilanteessa. Tällä tarkoitan niitä sattumia, joita meidän jokaisen elämä on täynnänsä. Jokaisella meistä on omat kipupisteet, hankaluudet jotka kuormittavat. Jokaisella meistä on omat pelot ja ilot ja surut jotka vaikuttavat toimintaamme. Meditaatio tai kuten nykyään sitä kutsun useimmiten; hiljentyminen itseen, on oiva tapa nostaa näitä kipuja tietoisuuteen. Kun ne tiedostaa, niitä voi koettaa hallita. Ainakin itselläni näin on käynyt.

Meditaatio voi olla sangen uudistava kokemus. Pintaan voi nousta naurua tai itkua, koko tunteiden kirjo. Nenäliina on hyvä pitää lähellä, itken sekä ilosta että surusta. Tunteet eivät mene pois sillä, että niitä juoksee pakoon. Tunne seuraa aina, se voimistuu ja juoksee kantapäissä kiinnin minne ikinä menetkin. Hiljentyessä itseen voi kohdata omat ajatukset ja tunteet, voi mennä niiden sisälle, läpi ja pohjalle saakka. Siellä pohjalla, siellä on sanoja, omia sanoja. Omia kokemuksia. Niitä havaintoja joita olemme tehneet. Kenties joku toinen kokemus, joka sattui ennen tätä. Kun näitä katselee uudelleen rentoutuneena, ikäänkuin tarkkailijana, silloin tunne voi lievittyä, solmu aueta.

Monesti lopetan meditaationi uutena, voimaantuneena. On tapahtunut vapautumista sekä vapauttamista katkeruudesta ja syytöksestä. On tapahtunut anteeksi antamista itseä tai muita kohtaan. Ymmärrän itseäni jälleen paremmin tai sitten vain sisäinen rauha on hiipinyt minuun lämittämään sydäntä.

Meditaatio on minulle keskustelua oman sisimmän kanssa. Tämän päivän asioista, huomisen asioista. Se on rehellistä asioiden kohtaamista, ajan ottamista. Se on rauhan tavoittelua. Se voi myös olla mielikuvamatka vaikkapa luontoon. Meditaatio on minulle tärkeä osa kiireistä päivää.





]]>

2008-02-01T06:30:00+02:00 2019-08-04T16:49:14+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2008/02/meditaatiosta aisis https://aisis.vuodatus.net/

Tapaninpäivän iltana valmistauduin työmatkaa varten. Olin lähdössä Turkuun ja Tampereelle työmatkalle ja pakkasin laukkuja kiireen kanssa. Aamulla sitten junaan ja kohti uusia seikkailuja. Tapasin sellaisia ihmisiä, joita en ole ennen tavannut ja sain ainakin kaksi uutta ystävää...

Jo matkan alussa tuntui kurkkukipua vähän, mutta se ei ollut mitenkään kauheaa. Se vain paheni matkan kestäessä, mutta en päässyt lääkäriin koska kuumetta ei ollut. Buranalla ja muilla flunssatropeilla olin sitten pystyssä kaksi viimeistä reissupäivää ja uuden vuoden päivänä palasin takaisin kotiin.

Heti aamusta hommauduin lääkärille, vaikka kuumetta ei vieläkään ollut kuin pientä lämpöä. Kurkku oli aika kipeä kuitenkin. Saatoin toki syödä vielä oikeaa ruokaa ja nieleminen ja puhuminen onnistuivat kohtuullisen hyvin, joten sanoisin siis että tauti oli tässä vaiheessa aika normaali kurkkutulehdus. Lääkäri otti tulehduskokeet ja määräsi nieluviljelyyn seuraavana aamuna...

Yöllä kurkku sitten turposi äkisti niin rajusti, että soitin isän meille hätiin. En ollut varma, pitäisikö mennä sairaalaan vaiko odottaa aamuun. Päätin varmuuden vuoksi odottaa ja menin ensimmäisten joukossa nieluviljelyä otattamaan. Siitä lähtien kurkku oli niin hirvittävän kipeä, ettei se meinannut 800 buranan ja panadolin voimalla pysyä enää aisoissa. Syödä saatoin kumminkin yhä ja niinpä minut passitettiin kotiin odottelemaan nieluviljelyn tulosta. En uskaltanut nukkua yöllä täysin makuullaan, koska pelkäsin kurkun muurautuvan umpeen...

Torstaina kävin hakemassa vielä flunssaan ja kehon tulehdustilaan homeopaatilta luontaislääkkeitä, jotka vähän lievittivätkin oloa. Sain salvaa, jolla voi lievittää kaulan tulehdusta yms. Kurkkuun tiputettavat tipat taas lievittivät kipua, mutta pian nekään eivät enää auttaneet...

Perjantaina sitten sain tulokset. Päivystyksestä soitettiin ja kerrottiin että antibioottikuuri tässä nyt olisi tarpeen. En ehtinyt edes aloittaa kuuria kun kipu alkoi yltyä sietämättömäksi ja tuntui, että kurkku on täysin tukossa. Kaikki mitä yritin niellä nousi nenään ja korvakäytäviin eikä mennyt enää alas ollenkaan... Siispä päivystykseen taas =) Huom! kuumetta tässä vaiheessa oli vasta noin 38.

Päivystyksessä otettiin uudelleen tulehdusarvot yms. ja totesimme yhdessä niiden nousseen keskiviikon 17 nyt perjantai-iltaan 186. Tulehdus siis oli tosi hyvässä vauhdissa. Lääkäri katseli kurkkuun ja epäili kurkkupaisetta. Puhe ei oikein onnistunut ja olo oli TUSKAINEN =(

Niinpä sitten päättivät ottaa minut sairaalaan. Yön pimeinä tunteina päivystyksessä yritimme vitsiä vääntäen puhkaista kurkussani olevaa paisetta. (Puudutusaineeseen on muuten lisätty banaanin makua lapsia varten, totesin ilostuneena.) Mitään ei saatu saaliiksi koskapa paise ei ollut "kypsä". Oli se kokemus. Kurkkua puudutettiin monen sentin mittaisella neulalla ja puhkottiin kirurgin veitsellä! =) huh.

Viettelin viikonlopun osastolla iv-tiputuksessa saaden antibiootteja ja nukkuen ja syöden ja juoden. Nukuin sikeästi ruokailusta toiseen ja heräilin pääasiassa vian syömään tai jos joku tuli käymään. Eilen, maanantaina sitten kotiuttivat minut ja nyt ei tarvi enää edes kipulääkkeitä. Onpa hassu olo, kun ruokakin menee oikeaan osoitteeseen eikä seilaa enää nenässä tai korvissa! =)

Kyllä ihmetyttää vieläkin, että ei sitä kuumetta ollut tai ylipäänsä kovin sairasta oloa kivusta huolimatta ennenkuin aivan tässä viikon loppu puolella! Silloin kunto suorastaan romahti. Tunnollinen työntekijä, menee sairaalaan perjantaina ja on kotona taas maanantaina =) Kaksi päivää sain sairaslomaa vielä, joten nyt on aikaa istua koneella ja kirjoitella ihan muutakin kuin pelkkiä työjuttuja!
]]>

2008-01-08T08:31:00+02:00 2019-08-04T16:49:16+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2008/01/sairaalassa aisis https://aisis.vuodatus.net/

Tänä vuonna joulusiivous oli myöhässä, koristeet laitettiin minimaalisessa määrin ja kuusen koristelivat pojat kahdestaan. Ennen minulle on ollut tärkeää, että koti on hieno, nyt sillä ei ollut väliä. Lahjoja meillä on tänävuonna vain pieni määrä johtuen ehkä osaksi siitä että yksinkertaisesti ei ole varaa ostaa kauheita kasoja ja toisaalta siitä että tahdon opettaa lapsilleni jotain muuta...

Joulutunnelma oli siis hukassa vielä eilen ja se kiukutti, mutta se sai myös katsomaan sydämeen ja miettimään mikä minun jouluni on?

Eilen koristellessa kuusta sain jo aavistuksen, katsoin miten lapset tunkivat kaikki mahdolliset pallot ja hörtteet oksille ja askartelivat latvatähden. Piparkakkutalokin valmistui veljesrakkauden vallitessa ja olohuoneen pöytä sai joululiinan ja enkelikellon. Jotenkin sydämessä alkoi lämmetä ja aavistelin jo tulevan jouluni tuntua. En minä itselleni tätä rakenna, minä rakennan tämän lapsilleni ja nähdessäni 3,5 vuotiaan pikku tontun hyppivän täällä kotona tonttulakki kilisten sydän lämpenee väkisinkin!

Tänä aamuna lapsen nukkuivat vielä ja hiivin autotalliin paketoimaan ne muutamat lahjat joita olemme ostaneet. Sain rauhaa ja hiljaisuutta jota kaipaan. Aamun jälkeen kuuntelin pari lempijoulualuani (Oi Joulyö, Joel Hallikaisen Joulurauhaa ja Sydämeeni Joulun teen... ) Ja mietin miten voisin ystäviäni muistaa, kun omassa sisimmässä ei oikein jouluvalot loistaneet niin kirkkaana kuin monesti.

Teinkin sitten ihan oman näköisen jouluviestin, sen perimmäinen sanoma oli, että kaikesta muusta voin jouluna luistaa ja livetä mutta Ystäviä ja Rakkaita tahdon rakastaa tänäkin päivänä parhaani mukaan sydämen pohjasta. Siinä lähettäessäni viestiä löysin puhelimesta todella monta numeroa, joiden kohdalla sydän lämpeni ja hymy oli huulilla. Mieleen tuli näiden ihmisten persoonallisuus ja sielun silmin ajattelin mitä tämäkin ihminen viestiini tuumaa. Tajusin kiitollisena, miten monta upeaa ihmistä saan pitää lähelläni ja miten todella tunnen yhteenkuuluvuutta ja rakkautta kymmeniä läheisiäni kohtaan.

Saadessani vastauksia takaisin, jouluvalot vihdoin kirkastuivat myös meidän kodissa. Niin rakkaita, iloisia, onnellisia, minulle suunnattuja vastauksia sain.

Minun jouluni tekee rakkaus läheisiä kohtaan! Se ei tule niinkään maallisesta tavarasta, lahjoista, lauluista, sitä ei voi mitenkään keinotekoisesti valmistaa eikä millään juhlahumulla luoda. Se tulee siitä, että saan osoittaa omanlaista rakkautta ja hyvää tahtoa ihmisille joista todella välitän ja se tulee ennenkaikkea siitä että saan ottaa samanalaista välittämistä vastaan! Tällainen joulu ei maksa mitään kenelekään, meillä jokaisella on joku jolle voimmme osoittaa hyvää tahtoa ja joku jolta sitä voimme ottaa vastaan. Jos olet yksinäinen, voit tehdä sen luonnolle, eläimille tai ihan oudolle ihmiselle. Hymyileppäs sydämestäsi kaupan kassalla tai kirkossa vieressä istuvalle ja ota vastaan se ilo, rakkaus ja hymy vieraan ihmisen silmistä!

Jouluiloa kaikille!
]]>

2007-12-24T11:20:00+02:00 2019-08-04T16:49:18+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2007/12/joulutunnelma aisis https://aisis.vuodatus.net/

En jaksaisi etsiä joulua pakettien seasta, en pipareista enkä mistään teennäisestä. Mitä enemmän on koristeita ympärillä sen syvemmälle hukkuu se todellinen sanoma. Tai siltä kaikki tänä vuonna on tuntunut. En ole jaksanut alkaa millekään, en ihmeemmin hössöttelemään vaan vietämme joulun aika vaatimattomissa tunnelmissa nyt .

ONNEKSI ei tarvitse enää mennä kauppaan ennen välipäiviä, olemme täysin linnoittautuneet tänne, jääkaappi on täynnä ruokaa, jotta ei tarvitse enää mennä hulinan sekaan... nyt poltellaan kilo kynttilöitä, katsellaan takkatulta ja ollaan pari päivää ihan hiljaa =)

Rauhallista joulua kaikille!

]]>

2007-12-23T18:19:00+02:00 2019-08-04T16:49:20+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2007/12/joulurauhaa aisis https://aisis.vuodatus.net/

No, nyt olen sitten päättänyt olla reipas ja ryhtyä heräämään aamulla AIKAISIN. HErätyskello on pirissyt jo useampana aamuna klo 5.00 ja enää ei ärsytä. Meillä on takka, jota lämmittelen kaikessa rauhassa, juon teetä ja avaan tietokoneen. Rästitöitäkin riittää, paperisia sellaisia, joten alan sitten naputtelemaan niitä ennenkuin lapset herää...

Huomaan, että olen löytänyt itselleni oman aamun. En ole ikinä ollut aamuherääjä ja nyt voin sanoa, tämä on KIVAA! Tähän asti oon laittanut kellon niin tipalle aina viime minuuteille soimaan että ei ole ollut aikaa tällaiseen luksus aamuun kuin nyt. Luksukselta tämä tuntuu! Oikeasti...

Aineenvaihduntakin hyrskähti käyntiin kun aamu alkaa nyt usealla kupilla terveelistä teetä (ei kofeiinia, jotain Yogi-sekoitusta vaan) Mausteet lämmittää ja löysin kaapista itselleni sopivan aamuasunkin... Pontso, pitkävartiset villasukat ja kulahtaneet college verkkarit =) IHANAA!

Ehdotan ehdottomasti muillekin tämän kokeilemista, voitte tehdä löytöjä elämääni...

Niin ja... löysin uuden IIIHANAN levyn, sen nimi o Secred Garden... Se on autossa joten en voi hakea sitä juuri nyt ja katsoa esittäjää mut sopii aamumusiikiksi sitten kun olen hereillään ilman poikia =)

Hyvää huomenta..
]]>

2007-10-27T06:15:00+03:00 2019-08-04T16:49:22+03:00 https://aisis.vuodatus.net/lue/2007/10/aamuja aisis https://aisis.vuodatus.net/